Odottavan aika on pitkä

Koivulassa ei oo tapahtunut mitään remonttirintamalla. Kovasti odotellaan muuraria. Alkaa olla jo sen verran viileät kelitkin, että Porin Matti- lämmönlähde makkarissa lämpeää vähintään kerran päivässä. Sähköllähän ei voi missään tapauksessa lämmittää. Muurari on luvannu vihdoinkin tällä viikolla tulla. Kovin tuntuu kiireisiä olevan nuo ammattimiehet. Ja kait se vaan on aina niin, että aikataulut pettää kaikilla. 

Pian tulee vuosi siitä, kun muutettiin Koivulaan. Ilolla muistelen sitä ensimmäistä aamua omassa kodissa. Olin tullut suoraan yövuorosta muuttohommiin ja tosi myöhään tietysti meni. Ihan ylikierroksilla, mutta seuraavana aamuna oli ihan pakko jo varhain nousta purkamaan tavaroita ja laittamaan kotia. 

Aluksi asuminen oli, miten sen nyt sanoisi, aika jännää. Nimittäin hiirten takia. Niitä oli. Ja PALJON. Illalla kun juotiin kahvia vieraiden kanssa, tiskipöydällä juoksi hiiri. Yöllä, kun kävin juomassa, räpiköi yksi hiiri kissan kynsissä ja toinen loikkasi olkapääni vierestä keittiön kaapin päältä. Jos tiskialtaassa oli vettä, oli siellä taatusti aamulla hiiri hukkuneena. Yök! Laskin joskus parin viikon asumisen jälkeen, että parisen kymmentä hiirtä löytyi kissojen jäljiltä raatoina pitkin taloa.

Ihanaa, että voin nyt todeta sen, että tänä syksynä ei yksikään hiiri ole päässyt sisälle asti! Kyllähän nuo kisuliinit joskus niitä sisälle metsästysreissuiltaan kantaa, mutta pääasia on, että ne hiiret eivät majaile enää täällä.   

Äkkiä se aika vaan mennä huristelee. Välillä on kuitenkin mukava vaan nauttia siitä hetkestä, mikä on käsillä. Mikäs tässä, valmiissa maailmassa!

Isännän projekti

Se isännän projekti, joista hivenen jo viime postauksessa mainitsin, oli meidän autotallin ovet. Ne kun kaipas pikkasen fiksausta (ai miten niin?). Tallin ovet oli myös tosi kapeet, minä en uskaltanu ees peruuttaa autoa tallista pois. Samalla siis niitä ovia levennettiin. Myös lattiaan isäntä vaihtoi paksummat lankut, ku vanhat oli jo aika hauraat. Kissojen kannalta tää fiksaus oli harmi juttu, enää ne ei mahdu juoksemaan talliin oven rakosista.

Tuli näinkin pienessä rojektissa kuitenkin pieni mokakin tehtyä. Ja minähän siinäkin olin sitten tietysti siinä asialla. Moka tuli maalausvaiheessa. Meillä kun ei sattunut olemaan oikean väristä maalia valmiina ja hetihän piti päästä maalaileen. Soitin iskälle ja kysyin olisko sillä jotain ruskeaa maalia. Iskä toi sitten meille punaruskeaa, joka ei sopinut perinteisellä punamultamaalilla maalattuun talliin. Ja minä fiksuna keksin, että kun sotketaan oikeassa suhteessa punaruskeaa ja valkoista niin tulee vaalean ruskeeta... tai sitten POSSUNPUNAISTA

hupsista... onneksi kuva valehtelee, livenä oli aika härskit! 

Kiitos vaan minulle, ei mieheni pystynyt katsomaan koko ovia. Ja isäntä kävi sitten heti seuraavana päivänä töiden jälkeen ostamassa oikean väristä maalia. 

Nyt ne ovet näyttää ihan normaaleilta maalaistalon pihapiirin tallin ovilta :) Ja on saman väriset kun kaikki muut muiden piharakennusten ovet. 

Tänään ois ohjelmassa sitten autotallin siivousta niin, että autokin mahtuu sisään. Myös toiseen reunaan pitää tuo koristehommeli tehä.  

Tässä vielä lopuksi ystäväni Marin minulle tekemä syysistutus. Mari teki meille viime vuonna syysistutuksen tuparilahjaksi ja tykkäsin siitä kovasti. Sanoinkin vitsillä Marille, että minulla on paineita tehä yhtä hieno istutus tänä syksynä. Eilen Mari sitten pörähti paikalle kukkien kanssa ja teki mulle taas samantapaisen istutuksen. 

Kiitos Mari! 

Porstuassa

Nyt on neljän päivän vapaan viimeinen päivä ja tänään mä huilaan! Päätin jo viikolla, että jotain pitää saada aikaseksi kun on niin hyvät vapaat. Päätin sitten maalata meidän kylmän kuistin. Kuisti on talomme ainoa sisäänkäynti ja eikös sitä sanota, että eteinen on koko kodin käyntikortti. Siellä oli tummuneet mäntypaneelit, jotka synkisti tätä kesähuonetta jonkun verran. Ja yhdellä seinällä oli aivan uudet, käsittelemättömät paneelit. Ne laitettiin talvella, kun ovi vaihdettiin lämpöoveksi.

mäntyseinää...

Aloittelin varovasti vähän karhentamalla seiniä hiomapaperilla ja hinkkaamalla pihkat pois. Sitten vaan pohjamaalia pintaan. Koivulan isäntä sanoi perjantaina töihin lähtiessään, että ei halua osallistua mun projektiini. Se kun tuntee mut aikasta hyvin ja tietää, että intoa on yleensä paljon enemmän kun taitoa. Joskus on tullut suttakin valmistettua..

Kertaalleen vedettyäni pohjamaalit, oli lopputulos vielä aika kaamea. Kävi kyllä hieman mielessä, että tais mennä pilalle koko kuisti. Varsinkin kun kahdessa kohdassa maalattu valkoinen veti itsensä ihan keltaiseksi. Toisen pohjamaalikerroksen, jonka tein ohennetulla maalilla, jälkeen näytti jo jotakuinkin paremmalta.

Lauantaina sitten rautakauppaan hakemaan pintamaalia. Otin vähän lämpimän valkoisen sävyn, kun kuisti on aina niin tosi kylmä, niin en halunnut siitä kylmän näköistä. Lauantai-iltana vielä näytti aika laikukkaalta pintamaalin maaluun jälkeen, mutta sunnuntai aamulla, kun heräsin päivän valoon katsomaan kuistin uutta "luukkia", oli se mieleinen!

Pitihän sitä heti sitten stailata.

ulko-ovesta katsottuna vasemmalla on vähän tilaa eteiskamppeille.

tämä "kaappi" kätkee sisälleen entiset ullakon portaat ja  keskuspölynimurin säilytysyksikön.

Vanha pesukomuutti vai mikä lie, löytyi aitasta valmiiksi hiottuna. Ovet vaan puuttui ja vetimet laatikoista. Minäpä näytin sille kesällä vähän maalipensseliä ja ovet korvasin verholla. Siihen ylös kuuluu vielä sellainen koristereunus, mutta tykkään pitää tuota enemmän tavallisena pöytäpintana. Kuvissa näkyvä tuolikin on löytö täältä Koivulasta. Oli keltaisena paksun maalikerroksen peittämänä viljalaarissa pikkuaitassa. Pelastusoperaationi ansiosta sekin on nyt paremman näköinen. Mulla on ollut aikalailla näitä maalailurojekteja, kun tykkään niin kovasti tuollaisista vanhoista, oikeaa puuta olevista kalusteista. Ehkäpä teen kalustepostauksen tässä joku kerta.

Pieniä viimeistelyjä kuistimme vielä kaipailee, oven karmien ympärille listat esimerkiksi. Ja myös sisälle näyttävän ikkunan ympäriltä puuttuu listat. Siihen ollaan laittamassa lämpölasi, koska viime talvena jouduttiin laittamaan ikkunan päälle villat ja styroxit, kun vähän meinas huju käydä aina ohi kävellessä. Mutta niitä hommia tehdään sitten kun seinän toinen puoli eli oikea eteinen pääsee remontin alle.


Koivulan isäntä aloitti ihan omat hommat mun maaluuhommien aikana. Tässä pieni esimaku niistä hommista.. kuvia ja postausta ehkä vähän tuonnenpana.

Kiirettä pitelee

Blogin päivitys on jääny vähiin, kun on ollu niin kiire! Huono selitys, mutta oikeasti ollaan oltu tosi vähän kotona. Kalenteri alkaa täyttyä työjuttujen takia ja tieto siitä, että remontti on suurimmaksi osaksi vielä edessäpäin, ei ainakaan helpota asiaa. Toisaalta, vielä edessä oleva remppa antaa mahdollisuuksia suunnitteluun :)

Takkajuttuja on kovasti tutkittu. Ollaan nyt päädytty siihen, että tehdään "tavallinen" takka-leivinuuni ja siihen upotetaan vesikiertosysteemi, jolla käyttövettä saadaan lämmitettyä. Koko taloon vesikiertoinen lämmityssysteemi tulis olemaan niin iso projekti, että ei aleta sellaiseen. Tulis niin kalliiksi ja kun tää meidän talo ei niin kovin iso olekaan, niin ei siitä oikeestaan ole vastaavaa hyötyä. 

Yksi ajankohtainen rojekti olis maakellarin laitto talvikuntoon. Yks pikku mutta tuossa hommassa vaan on. Maakellarissa oli entisten omistajien jäljiltä mehiläislaatikko ja sinnehän on sitten ampiaiset päättäneet pesiytyä. Liikennettä on meno ja tulosuuntaan heti kellarin ovella, joten ei sinne asiaa oikein ole. Kellarin ovi kun on nyt kesän ajan ollut tuuletusmielessä auki. Ehkä jonain pimeänä iltana saan sen laatikon raahattua muualle ja pääsen laittamaan hyllyt kellariin ja varastoimaan mehuja ynnä muita ajankohtaisia juttuja.

Josko ensi viikonloppuna kerkeis jotain tehdä, kun mulla olis huimat neljä vapaapäivää, katsotaan..