Muistoja mummusta

Ompelin mummuni virkkaamasta ja kirjailemasta lakanasta meille keittiöön verhon. Sen verran lakana oli jo kulunut aikojen saatossa, että lakanakäyttöön tätä ei voinut enää ottaa, joten hyvällä omalla tunnolla hurruuttelin siitä verhon. 

Edesmennyt mummu oli minulle tosi rakas ja hän liittyy myös kotimme historiaan.

Hän on asunut aiemmin Koivulan aitan vintissä vuokralla. Siitäkin syystä haluan, että hänen jälkeensä jättämiä asioita on täällä esillä.

On se muuten ollut hurjaa hommaa ennen vanhaan tuo käsitöiden tekeminen. Ja ylipäänsä kaikki käsillä tekeminen. Toista se on nykyisin, kun kaikki aika menee surffaillessa netissä ja tv:n ääressä. Ehkä se työelämäkin oli ennen vanhaan erilaista. Yksinkertaisempaa. 

Muistetaanpas ottaa iisisti! 

Lomalla

Koivulan väki on ollut tämän viikon lomalla. 

Oltiin Lapissa, Ylläksellä. 

Olihan se outoa olla poissa kotoa, kun ei olla missään oltu pidempää aikaa vielä tämän reilun parin vuoden aikana, kun olemme Koivulassa asuneet. 

Kivaa oli. 

Ja kivaa oli palata kotiin.

 Ja onneksi kissoillakin oli hyvä tuttu, turvallinen ja tunnollinen hoitaja. 

Lapissa oli lunta. Ja minäkin uskaltauduin rinteeseen parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. 

Lomailimme kelomökissä. 

Pitihän sitä takkaa saada lämmitellä myös lomalla. 

Tämä takkajakkara oli jotenkin söpö. 

Koivulassa kevättää jo kovasti, vaikka takatalvi näyttäisi iskeneen.

 Lapin reissun jäljiltä ei pieni lumikerros maassa tunnu miltään. 

Eilen kävin äitini kanssa vähän viherostoksilla. Käytiin Jyväskylän Viherlandiassa.

 Kasveilla on kyllä jotenkin rauhoittava vaikutus.

 Ostin parit pelargonian pistokkaat, yhdessä näyttää olevan jo nuput.

 Mun itse laittamat taitaa olla vähän jälkijunassa... 

Sain naapurilta kaksi bonsaipuuta, kun hän ei jaksanut niitä enää hoitaa. Saas nähdä kauanko pysyy mullakaan hengissä. En oo aiemmin tämmösiä hoidellut. 

Eilen mukaan tarttui myös yksi orkidea. Pari löytyy ennestään, mutta ne ovat tällä hetkellä talvilevolla. Toivon, että saan ne taas kukkimaan. Yksi vanha on kukkinut mulla jo kahdesti uudelleen. Meidän talossa on niin pienet ikkunat, että kaikki valoa tarvitsevat kukkaset ei meillä menesty. 

Mukavia päiviä lukijoille!

PIkku juttuja

Aika se vaan kuluu niin nopeaa.

 Se on toisaalta hyvä asia, ollaanpa aina lähempänä kesää!

Viimeviikolla mulle iski joku ihme inspis. 

Töiden jälkeen siivosin ja alkoi ärsyttämään makuuhuoneemme sängynpäätyseinä. 

Suit sait sudin sen mustalla liitutaulumaalilla. 

Tein siitä sellaisen sutaistun oloisen, mutta en tiedä, 

ehkä se olisi parempi ihan tasaisen mustana. 

Lastulevyissä on liikkumisraot, jotka olisi vissiin pitänyt kitata tai jotain, 

mutta ei oo niin justiinsa meikäläisen hommissa!

Makkarissa oli tuollaiset kirsikan väriset kaapistot. 

Käytännöllisethän ne on, mutta väri ei ole ihan meidän lempparia.

 Näillä mennään kuitenkin.

ennen seinä oli keltainen...

Viime vuonna sain ystävälliseltä naapuriltamme Unikkoverhot tupaamme.

 En ehkä itse olisi just Unikkoverhoja ostanut,

 mutta nyt kun ne on vaihdettu taas ikkunaan,

niin on ne kivan keväiset.

 Ja tuovatpahan vähän väriä tähän tupaan. 

Viime vuonna kokeilin ensimmäisen kerran talvettaa pelargonioita. 

Hyvin onnistui ja myös ottamani pistokkaat lähtivät hyvin kasvuun.

Tänä vuonna aion tehdä saman.

Muutaman pienen pistokkaan otin jo viime viikonloppuna. 

Pitää ottaa kunnon pistokkaat, 

kun vaihdan talvehtineeseen pelakuuhun mullat ja teen kevätleikkauksen.

Puutarharhainnostukseni on tällä hetkellä enemmän intoa kuin taitoa.

 Aika näyttää, miten sen kanssa käy.

Kesää odotellessa.

Mukavaa viikonloppua! Täällä vietetään flunssaista etätyöpäivää!

Ystävänpäivän iltana

Ystävänpäivän iltana on hyvä muistaa, 

miksi vaikeatkin asiat ovat aina voitettavissa.

 Tietää, että löytyy joku, jolle voi kertoa huolet ja murheet. 

Joku, jonka kanssa voi nauraa vedet silmissä,

joku, jonka tiedän pysyvän elämässä, 

vaikka aikaa ja matkaa tulisi väliin. 

Joku joka on

 ystävä. 

Hyvää ystävänpäivää! 

Ja erityiskiitos Marille näistä kukkasista! 

Löytöjä .. ehkä?

Blogini luottolukijoilta tuli viikonloppuna huomautus siitä, etten ole pitkään aikaan blogia päivitellyt. Ei vaan ole tullut tehtyä mitään sen ihmeempiä.

Täytyy kuitenkin korjata tilanne, etten menetä lukijoita!

Viikonloppuna kävin paikallisen Spr-kirppiksen loppuunmyynnissä. Menin hakemaan sieltä lähinnä askartelukäyttöön vanhoja kirjoja. Mukaan tarttui muutakin.

Vanhat pitsireunusverhot aittaan tai saunaan kesäksi, pari erilaista tapettirullaa, kannu, jonka tunnistin paikallisen keraamikon tekemäksi. Savikupit kissoille ruohon kasvatukseen ja vielä koko satsille kassi. Tuo kassi on kyllä aika retro, ehkä vähän liiankin. 

Ja arvatkaa paljonko makso?

 Koko satsi 1,30€!

 Kirppiksellä oli kaikki tuotteet 0,10€/kpl, vähän jo liian halpaa. 

Onneks ei sentään ilmaista :)

4

Innostuin lukemaan yhtä ostamaani vanhaa kirjaa, ja jäin koukkuun. Ihana oli lukea 1940-luvulle sijoittuneesta elämästä ja nuoresta rakkaudesta. Romantiikkaa parhaimmillaan. Ahmin kirjan viikonloppuna ja elin mukana ihan täysillä.

 Jotekin minua kiehtoo kaikki vanhat asiat, 

en tiedä johtuuko se tästä vanhasta kodista, jossa asumme, vai mistä. 

Monesti ollaan isännän kanssa mietitty, 

että minkähänlaista porukkaa talomme tuvassa on aikoinaan istuskellut.

 . 

Loppuun vielä kuva "askarteluhuoneeni" ilmoitustaulusta. 

Se on tosi kätevä käytössä. Yhden pyykkipojan alle kun mahtuu 

vaikka kuinka monta lippua ja lappua.

Mukavaa viikon alkua! 

Kuurankukkia

Kovin on raikkaat kelit ollut viimeaikoina. 

Eikä enää ole niin pimeää. 

Kylmän kuistimme kaikki ikkunat ovat täynnä kuurankukkia. 

Tähän aikaan vuodesta alkaa helpottamaan ja "elämä voittamaan" 

kun tuo ihanainen aurinkoinen paistelee. 

Vaikka vaan hetken, mutta silti. 

Takkaa on saatu joka päivä lämmittää.

 Mutta mikäs siinä, sellaista tämä maalaiselämä on.

Onneksi tähän aikaan vuodesta ruokakaupasta voi napata

 tulppaaneja muistuttamaan kesästä.

  

Raikasta viikonloppua!

Voi hyvänen aika...

...miten aika rientää. Syytetään tätä pimeyttä ja ankeaa keliä :)
Vaikka onhan tuolla ihan vähän lunta nyt tullutkin ja pakkastakin, mutta silti.

Eteisremppa on hyvällä mallilla. Seinät on valmiit. Ja katto. Tai no... listoja puuttuu vielä, ja paljon.

Sitten puuttuu lattia ja siihen laatat. En osaa päättää, en sitten millään! Ja kaappikin puuttuu. Senkin valinta on vaikea. Isojen linjausten valinnat tuottaa minulle kovia vaikeuksia, en olis ikipäivänä pystynyt rakentamaan omaa taloa, niin paljon päätöksiä. Eihän nitä kyllä ihan yksin tarvi tehdä, onhan tuo isäntäkin vielä vaikeuttamassa valintoja ;) Mutta mikäpäs kiire tässä niitten valintojen kanssa on.. Lattia on lämmin ja seinät ehjät, ilman kamalia johtoräpellyksiä.

Hirsiseinää olen puhdistanut punamullasta mäntysaippualla ja pesusienellä. Sotkuista hommaa.

Katto maalattiin valkolakalla.
 Taidanpa sutaista seinäpaneelitkin samalla.
 Seinämateriaaliksi valittiin paneeli, koska eteisestä avautuvassa olohuoneessa on myös paneeliseinät.
Ja onhan nuo helppohoitoiset.
 Uusi maali vaan pintaan, kun siltä tuntuu. Ja on kuitenkin "luonnon materiaali".

Eteiseen tilattiin myös lämpölasi, jotta ohuen ikkunan läpi ei kaikki lämpö karkaisi.
 Edellisvuosina ollaan ikkuna eristetty kauniisti styroxilla.
 Nyt ei sitä enää tarvi tehdä. Lämpölasi tilattiin lasiliikkeestä mittojen mukaan. 

Ps. Ihme juttu, kun linnut ei viihdy lintulaudalla ;)

Leppoisaa sunnuntaita!