Lomaa kaivataan

Vihdoinkin sadepäivä! 

Ilma raikastuu ja minäkin voin hyvillämielin työviikon jälkeen löhötä kotona.

 Ja vielä kun ukkonenkin jyrähteli, 

 niin sähkövehkeetkin piti pitää sammuksissa.

Onneksi tuli aurinkoisina päivinä näpsittyä kuvia kännykällä, jotta voi niitä nyt tänne ladata. 

Viime viikolla palasin viiden päivän työ- ja vapaa-aikareissultani

 ja kotona oli ihanaa, 

mikä tuoksu! 

Lauantai oli minun ainoa vapaapäivä, joten silloin innostuin touhuamaan kotona. 

Laittamaan kukkia, pesemään grillikatoksen, öljyämään kalusteita,

nyppimään rikkaruohoja, 

käymään järvellä, pieniä arjen juttuja, joita kaipasin niin reissussa. Olen ilmeisemmin koti-ihminen. Pihastamme ei kuitenkaan juurikaan huomaa, 

että siellä olisi joku uurastanut. 

Ikuisuusprojekti, mutta olkoon.. 

 Kaksi hikistä viikkoa ja sitten Koivulan emäntä lataa akkujaan. On ollut ehkä raskaimpia työvuosia, mitä muistan. Kai se on se vastuu, joka painaa. 

No joo, se työstä! 

Ollaan siirrytty kokonaan aittamajoitukseen. Kolme viikkoa jo ollaan nukuttu aitassa. Aamulla (oikeastaan jo aamuyöllä) on ihana herätä, kun linnut laulelevat jo kovasti. Ja iltaisin on niin ihana katsella aitan kongilta laskevaa aurinkoa. Kyllä ne työstressit siinä sitten aina unohtuu :)  

Stressittömiä päiviä Koivulassa piipahtaneille! 

Reissua

Koivulassa on kesä selvästikin alkanut. 

Ei ehdi enää blogille kirjoittelemaan. 

Kuva kertoo tämän hetken fiiliksestä. 

Kovin on tiukka työrupeama taas menossa ja väsyttää jo valmiiksi. Reissua reissun perään, huh huh. 

 Ja minä kun niin tykkäisin olla vaan kotona Koivulassa. 

Onneksi enää kuukausi kesälomaan, jonka aion ihan oikeasti viettää kokonaisuudessaan 

kotona.

Näytän sulle rannan

Koivulan isäntä oli raivannut meidän rannan eräänä päivänä, kun olin töissä

Nyt siellä kasvaa vain koivuja, ei kamalaa pajupusikkoa!

Parannus entiseen pusikkonäkymään verrattuna on kyllä huima. 

Jäät lähtivät täysin viikonloppuna.

ah, ihanaa viimeinkin toukokuu!

*muoks* omasta mielestäni julkaisin tän tekstin jo aamulla, mutta bloggeri väittää muuta. Yritetäänpäs uudelleen :)

Kevättöitä ja muuta höpinää

Puutarhassa alkaa olla viimeinkin lumet sulaneet. Ja meikäläinen on päässyt hommailemaan siellä. Hommailu tuntuu kyllä aikas uuvuttavalta, sen verran on tuo pihanlaitto 

vai-hees-sa! 

Piha tarviis ison annoksen kaivinkonetta, hiekkaa ja multaa. 

Jotkut kohdat kuitenkin jää kutakuinkin ennalleen, joten ihan turhaan en oo pihalla hillunut.

Viime vuonna kummisetäni kävi leikkailemassa meidän omenapuita ja opasti mua leikkaamaan myös marjapuskia. Jostain kumman syystä viime vuonna marjapuskien leikkaaminen jäi niiden setäni leikkaamien kahden "mallikappaleen" leikkaamiseen.

Lauantai-iltana ja eilen päätin sitten antaa vähän kuivahtaneille ja rönsyileville marjapuskille kyytiä, jotta niistä olis sitten hieman helpompi poimia marjoja. 

Myös vattumaa olis vähän kunnostuksen tarpeessa. 

Etenkin viimevuotiset marjoneet oksat pitää leikata ja olishan se kiva, kun vatut olis ees jotenkin rivissä tuettuina.

yllättäen sain seuraa..

Näin ihanat harmaat kuvat tältä päivältä. 

Edellisessä postauksessa kerroin leivontaoperaatiosta. Kerrasta viisastuneena ja itselle muistiksi: 

polta ensin telineellinen takassa

 ja sitten toinen leivinuunissa

 niin riittää lämpöä.

 Poltin nimittäin pelkässä leivinuunissa puita ja lämpö alkoi hiipumaan ja jouduttiin laittamaan takkaan vielä kevyet tulet, että saatiin kaikki paistettua. Veikeä juttu, mutta kai tuo vaan on niin iso laitos tuo takka että pelkkä yläosan lämmitys ei riitä.

 No okei, oli meillä kyllä aikalailla paistamistakin.

Ja tervetuloa kevät!

Viimeistelytöitä

Koivulan isännällä oli pari päivää sitten yllätysvapaa ja minä olen lomalla.

Kai se tuo kevätaurinko innoitti niin, että ajelimme rautakauppaan hakemaan puutavaraa. 

Tarkoituksena oli viimeinkin viimeistellä keittiön saareke.

Pääsin taas pensselin varteen ja isäntä toimi sirkkelin ja naulapyssyn seuralaisena.

Paneloinnista tuli kiva tuota tummaa pöytäpintaa vasten

Pääsiäisen aikaan myös välitilan laatat ovat saaneet saumat. 

Keittiö alkaa olemaan pian jopa viimeistellysti valmis!

Tänään olis tarkoitus leipoa äidin kanssa täällä meillä. 

Saas nähä, miten ruisleipä onnistuu meidän 

leivinuunissa!

Taas suunnitellaan

Nyt, kun se aurinko on vihdoinkin tullut esiin,

on Koivulassa alkanut taas remonttisuunnitelmointi.
Vaikka tämä emäntä onkin reissaillut
 viimeaikoina ihan liikaa työn puolesta.
Ehkä tuo reissailu just tekee sen, että
saa etäisyyttä kotijuttuihin ja
 alkaa tehdä mieli taas muovailla kotia mieleiseksi...

Eteisen loppuun remppaamisen lisäksi meidän olisi tarkoitus

vähän tuota talon toista päätyä remppailla.
Tehdä sokkeloisesta osastosta vähän isompi tila.

Sais sitten vanhat keittiönkaapitkin toimittamaan kodinhoitokaappien virkaa.

Wc pitäis siirtää. Sen paikkaa on kuitenkin niin tosi vaikea päättää.
 Se kun ei sovi järkevästi juuri mihinkään niin, että muu tila ei kärsisi. 

Isäntä alkoi tässä yks päivä miettimään, josko vessa siirrettäisiin nykyisen saunan tilalle.
Meillä kun käytetään sisällä olevaa sähkösaunaa noin kerran parissa kuussa,
jos silloinkaan.
Eli aika tyhjän panttina se on.

Tässä parit kuvat sisäsaunastamme.

Sisäsaunan ihana punainen retrokiuas ja harmaat palolevyt.

Tässä hienosti piirtämäni pohjakuva talomme toisesta päädystä. Makkari on tosi pieni ja toi käytävä,voi jestas, sehän vasta turha onkin. 

Siitä ei mahu edes pyykkikorin kanssa kunnolla menemään! 

Koko pääty on tehty aikoinaan saliksi.

 Siellä on ollut punaisena kuvassa näkyvässä hormissa joku lämmönlähde. 

Pieni ajatus olisi, että tehtäisiin siihen pieni takka tai kamina joskus. 

Toi makkari toimii tällähetkellä varastohuoneena.  

Ulkosaunaa meillä lämmitetään joka viikonloppu.
Talvisin se vaan on vaivaloisempaa, kun vesiputki jäätyy aina.
Mutta jos investoisi ensi kesänä vesiputkeen sulanapitokaapelin
ja ulkosaunaan vähän tehokkaamman (nopeamman) kiukaan.

Niin sittenhän sisäsauna on ihan täysin turha!

Ulkosauna...

kesää odotellessa

Tälläisia juttuja mielessä tälläkertaa! Viikonloppuja!

Missä olet aurinko?

Harmaata, niin harmaata, kokoajan. 

Ei tunnu yhtään siltä, että kevät tulee, kesästä puhumattakaan, kun on niin tympeän harmaata. Joku työkaveri tiesi viimeviikolla kertoa, että täällä Keski-Suomessa on ollu kokonaiset 18 tuntia auringonpaistetta koko talvena, hei haloo!  

Mutta yksi asia, joka on tuonut, ei aurinkoa vaan lämpöä. 

Ja se on tuo takka. 

Isäntä lämmitti takan eilen aamupäivällä. Sisällä lämpötila oli koko illan 27 astetta! Ihan hirveän kuuma. 

Mä päätin ottaa lämmöt hyödykseni ja leipoa nyt, kun kerran takan avulla myös leivinuunin puoli oli leipomiskunnossa. 

Ja olihan se, 

leivinuuni jaksoi paistaa pelkän alaosan, eli takan lämmityksen avulla kaksi pellillistä sämpylöitä, pullia ja pikkuleipiä,

eli yhteensä kuusi pellillistä! 

Syy tähän leipomisintoonkin löytyy,

 nimittäin Koivulan isännän ostama joululahja minulle uuteen keittiööni,

 uusi salarakkaani...

Uuh, iihana kone! 

Aina ennen aattelin, että näillä koneilla ei tee mitään, ne vaan pölyttyy kaapissa. 

Mutta kun uudessa keittiössä on tilaa pitää sitä aina pöydällä, niin helppaahan se! 

Sämpylä- ja pullataikinoista tulee niin ihanan kuohkeita, kun tämä masiina jaksaa niitä vaivata,

 ei väsy kädet. 

Vartalo ei tosin tykkää leivonnaisista. Tarttuu kylykihin, niin kuin eräs pohjanmaan isäntä sanoo. 

 Onneksi eilen illalla saatiin tuvan täydeltä saunavieraita. Tunnelma oli Koivulan 27 asteisessa tuvassa erittäin lämmin!

Ostin viikonlopuksi keltaisia ruusuja tuomaan aurinkoa,

 mutta eipä ne sitä tuoneet, 

ei edes pientä pilkahdusta.

Toivottavasti ensi viikolla saadaan edes vähän aurinkoa!