Porstuassa

Nyt on neljän päivän vapaan viimeinen päivä ja tänään mä huilaan! Päätin jo viikolla, että jotain pitää saada aikaseksi kun on niin hyvät vapaat. Päätin sitten maalata meidän kylmän kuistin. Kuisti on talomme ainoa sisäänkäynti ja eikös sitä sanota, että eteinen on koko kodin käyntikortti. Siellä oli tummuneet mäntypaneelit, jotka synkisti tätä kesähuonetta jonkun verran. Ja yhdellä seinällä oli aivan uudet, käsittelemättömät paneelit. Ne laitettiin talvella, kun ovi vaihdettiin lämpöoveksi.

mäntyseinää...

Aloittelin varovasti vähän karhentamalla seiniä hiomapaperilla ja hinkkaamalla pihkat pois. Sitten vaan pohjamaalia pintaan. Koivulan isäntä sanoi perjantaina töihin lähtiessään, että ei halua osallistua mun projektiini. Se kun tuntee mut aikasta hyvin ja tietää, että intoa on yleensä paljon enemmän kun taitoa. Joskus on tullut suttakin valmistettua..

Kertaalleen vedettyäni pohjamaalit, oli lopputulos vielä aika kaamea. Kävi kyllä hieman mielessä, että tais mennä pilalle koko kuisti. Varsinkin kun kahdessa kohdassa maalattu valkoinen veti itsensä ihan keltaiseksi. Toisen pohjamaalikerroksen, jonka tein ohennetulla maalilla, jälkeen näytti jo jotakuinkin paremmalta.

Lauantaina sitten rautakauppaan hakemaan pintamaalia. Otin vähän lämpimän valkoisen sävyn, kun kuisti on aina niin tosi kylmä, niin en halunnut siitä kylmän näköistä. Lauantai-iltana vielä näytti aika laikukkaalta pintamaalin maaluun jälkeen, mutta sunnuntai aamulla, kun heräsin päivän valoon katsomaan kuistin uutta "luukkia", oli se mieleinen!

Pitihän sitä heti sitten stailata.

ulko-ovesta katsottuna vasemmalla on vähän tilaa eteiskamppeille.

tämä "kaappi" kätkee sisälleen entiset ullakon portaat ja  keskuspölynimurin säilytysyksikön.

Vanha pesukomuutti vai mikä lie, löytyi aitasta valmiiksi hiottuna. Ovet vaan puuttui ja vetimet laatikoista. Minäpä näytin sille kesällä vähän maalipensseliä ja ovet korvasin verholla. Siihen ylös kuuluu vielä sellainen koristereunus, mutta tykkään pitää tuota enemmän tavallisena pöytäpintana. Kuvissa näkyvä tuolikin on löytö täältä Koivulasta. Oli keltaisena paksun maalikerroksen peittämänä viljalaarissa pikkuaitassa. Pelastusoperaationi ansiosta sekin on nyt paremman näköinen. Mulla on ollut aikalailla näitä maalailurojekteja, kun tykkään niin kovasti tuollaisista vanhoista, oikeaa puuta olevista kalusteista. Ehkäpä teen kalustepostauksen tässä joku kerta.

Pieniä viimeistelyjä kuistimme vielä kaipailee, oven karmien ympärille listat esimerkiksi. Ja myös sisälle näyttävän ikkunan ympäriltä puuttuu listat. Siihen ollaan laittamassa lämpölasi, koska viime talvena jouduttiin laittamaan ikkunan päälle villat ja styroxit, kun vähän meinas huju käydä aina ohi kävellessä. Mutta niitä hommia tehdään sitten kun seinän toinen puoli eli oikea eteinen pääsee remontin alle.


Koivulan isäntä aloitti ihan omat hommat mun maaluuhommien aikana. Tässä pieni esimaku niistä hommista.. kuvia ja postausta ehkä vähän tuonnenpana.

Kiirettä pitelee

Blogin päivitys on jääny vähiin, kun on ollu niin kiire! Huono selitys, mutta oikeasti ollaan oltu tosi vähän kotona. Kalenteri alkaa täyttyä työjuttujen takia ja tieto siitä, että remontti on suurimmaksi osaksi vielä edessäpäin, ei ainakaan helpota asiaa. Toisaalta, vielä edessä oleva remppa antaa mahdollisuuksia suunnitteluun :)

Takkajuttuja on kovasti tutkittu. Ollaan nyt päädytty siihen, että tehdään "tavallinen" takka-leivinuuni ja siihen upotetaan vesikiertosysteemi, jolla käyttövettä saadaan lämmitettyä. Koko taloon vesikiertoinen lämmityssysteemi tulis olemaan niin iso projekti, että ei aleta sellaiseen. Tulis niin kalliiksi ja kun tää meidän talo ei niin kovin iso olekaan, niin ei siitä oikeestaan ole vastaavaa hyötyä. 

Yksi ajankohtainen rojekti olis maakellarin laitto talvikuntoon. Yks pikku mutta tuossa hommassa vaan on. Maakellarissa oli entisten omistajien jäljiltä mehiläislaatikko ja sinnehän on sitten ampiaiset päättäneet pesiytyä. Liikennettä on meno ja tulosuuntaan heti kellarin ovella, joten ei sinne asiaa oikein ole. Kellarin ovi kun on nyt kesän ajan ollut tuuletusmielessä auki. Ehkä jonain pimeänä iltana saan sen laatikon raahattua muualle ja pääsen laittamaan hyllyt kellariin ja varastoimaan mehuja ynnä muita ajankohtaisia juttuja.

Josko ensi viikonloppuna kerkeis jotain tehdä, kun mulla olis huimat neljä vapaapäivää, katsotaan.. 

Purkuhommia

Nytpä se sitten lähti. Se takka. Homma ei loppujen lopuksi ollutkaan ihan niin mahdoton kun ajateltiin. Ja niin kuin isäntä tuumasi, oli muuraaja ajatellut purkajaa, kun oli laittanut tiilet niin heppoisesti kiinni :) Homma kävi niin nopeasti, etten ehtinyt edes montaa kuvaa napata.

tehtiiin kaasukammio ja heitettiin tiilet suoraan ikkunasta 

vanhaan lantakärryyn (linssilude taas kehissä)

luukuissa ja pohjassa oli ehkä kovin homma 

tummalta näyttää tulipesän kohdalta 

Nyt täällä sitten pähkäillään hirmuisesti, että millainen se uusi takka on. Sitä kun pitäis pian jo alkaa rakentelemaan, varsinkin jos kelit viilenee. Samalla vaihetaan noi seinät, kun ne on niin tummat. Tulis vähän valoo tähän tupaan.

Hyviä ja huonoja uutisia

Lauantaina purettiin olohuoneen takasta tulipesä, joka siis oli hajoamispisteessä. Ajateltiin, että pelkkä sisuksen uusiminen riittää ja säästytään isolta työltä. No kuten arvata saattaa, ei menny ihan niin kuin Strömsössä... eilen kävi yksi kylämme muurarisetä katsomassa ja suoraan kysymykseen saatiin suora vastaus: matalaksi koko uuni! Turha tehdä kova työ sisuksen kanssa kun ulkokuorikin on kuitenkin ihan siinä ja siinä alkaako halkeilemaan. Niinpä.Voi ei. 

Asiaa sitten jonkun aikaa sulateltuamme aloimme nähdä asian valoisat puolet! Me saadaan uusi takka! Ja siihen leivinuuni! Ja ehkä vielä vesikiertosysteemit niin, ettei talon toiseen päähän tarvitsekaan tehdä takkaa. Säästymme siis toiselta muurausoperaatiolta ja ennen kaikkea puiden kantamiselta kahteen paikkaan. 

isäntähän ne likasimmat hommat teki...

minä vain viskelin tiiliä ikkunasta. Hmm..tosi fressi työmies :)

sotkua vähän tuli

Tänäaamuna koin kauhunhetken puutarhassa. Katselimme naapurin kanssa puutarhani "loistoa" (heh heh..) ja naapuri huomasi Angervopuskassa tälläisen:

Hyi kamala! Säikähdin niin, että valahdin ihan kalpeaksi. Hiiret, myyrät, madot, ampparit, hämähäkit ym. ällötykset kestän, mutta en toukkia! Niissä on jotain todella kamalaa ja tässä varsinkin, kun sillä oli tollainen piikki pystyssä valmiina iskemään myrkkyä suoraan minun tai kissojeni sydämiin. Ehkä vähän liioiteltua ja ehkä olen katsonut liikaa kauhuelokuvia tappajatoukista, mutta kamalaa silti!!!! 

Netti onneksi pelasti ja kertoi että kyseessä on sireenikiitäjän toukka. Eli ihan suomalainen eikä mikään trooppinen tappaja niin kuin luulin. Huh. Ruokahalut on kyllä tältä päivältä menneet. 

Tuo mulle lämpöö

Tänään ja eilen on ollu tosi viileää, vaan kymmenen astetta ulkona. Joutunu jo tunkemaan kaulahuivin ja takin päälle. Mulla on ollu vapaapäivä ja Koivulan isäntä on iltavuorossa. Onneks mun porukat tuli viihdyttämään mua. Tai äiti keräili meiltä vattuja. Käytin tilaisuuden hyödyksi ja raahattiin porukalla isompi pakastin autotallista sisälle, jotta saan kaikki marjani mahtumaan.

Pakastin piti änkeä meidän vierashuoneeseen. Joten huonetta piti vähän tyhjäillä. Itseasiassa sehän pitää kokonaan tyhjäillä, kun siitä lähtee seinät ja tilalle tulee vessa ja kodinhoito/takka/vierashuone... mutta mutta, innostuin raijaamaan sieltä romuja aittaan. Otin jopa seinässä kiinni olevat hyllyt pois. Kauhulla mietin, että minne ne kaikki kamat saadaan sitten kun se remppa oikeesti alkaa!

Illalla touhutessa kuitenkin tuli kylmä, joten soitin isännälle, että enköhän laita saunan lämpenemään. Nyt tässä sitten odottelen isäntää, jotta päästään saunomaan.
 

Ensi talvena meillä syödään marjoja! Äippä on nämäkin meille poiminut :)

Lissu tuli myös mukaan lämmityshommiin

Saunasta ulospäin

pukuhuoneen ikkuna

Tuli vähän hämäriä kuvia saunalta, sisällä kun oli jo niin hämyistä...

matkalla löysin tätä ryökälekasvia näin kauniin valkoisena.

/

Sateinen lauantaiaamu Koivulassa

Heräsin aamulla jo hyvissä ajoin. Join kahvit rauhassa ja selailin netistä tilaamaani sisustuskirjaa sekä eilen heräteostona hankittua puutarhakirjaa. Jälkimmäisen kirjan innoittamana lähdin katsomaan, josko saisin aamupalaksi vähän vadelmia. Ja voihan vattu! Niitä todellakin oli:

Kymmenessä minuutissa tuli kippo täyteen. Ja niitä jäi ihan hirveesti vielä. Pitää ehkä soittaa äiti apuun, jos en itse ehdi poimia kaikkia.


Samalla innostui kitkemään kasvimaalta rikkaruohot. Että mä inhoan nokkosia! Ne polttaa kaikkien hanskojen läpikin. Jopa ihan pienet yksilöt. Kasvimaan reunassa näkyi ruiskaunokit auenneen. Pitää ehkä kerätä niistä kimppu vielä, kun ei ne tuolla "ryteikössä" näytä miltään.

Myös omppuja tutkiskelin.

Kyllä niitä tulee!

 Sellaista. Ehkäpä alan tästä leipomaan, kun huomenna taitaa Koivulan emännän vuosikerta vaihtua..

Yöllisiä suunnitteluja

Yövuorossa on hyvää aikaa surffailla netissä ja tehdä suunnitelmia. Keittiöremppaa olen nyt kovasti suunnitellut. Ja onhan meillä noita suunnittelijoita käynytkin. Vielä olis kuitenkin vähän itselle epävarmaa, että millaisen keittiön sitä oikeasti haluaa. Pääasia on kuitenkin sillä, että se on toimiva! Yksi iso osa keittiötä tulee tietenkin olemaan valaistus. Keittiössämme (niin kuin koko talossa) on tällähetkellä kaikki sähköt vedetty pinta-asennuksena. Ei niin kaunista. Onneksi velipoika on juuri valmistunut sähköinssi, joten eiköhän me saada loistavat valot keittiöön. Katto ja seinätkin pitää sinne laittaa uusiksi. Lastulevy vaaleankeltaisena ei  ihan ole sitä ominta makua. Lattia on ainoa, joka saa jäädä.

Siinäpä meidän keittiön kaapit. Kaikki yhdellä seinällä ja työtilaa ei ollenkaan. Kuvakin on tosi vanha, tällainen sattui koneelta löytymään... 

Isäntä tutki meidän tuvan isoa lämmönlähdettä eli takkaa. Takasta on kaikki takatiilet irti. Takka joudutaan siis osittain purkamaan ja korjaamaan. Kokonaan ei haluta takkaa purkaa, koska se on ollut todella toimiva lämmönlähde! Nyt sitten päästään pinnoittamaan takka uudelleen, mutta millä. Ja millä värillä? Ei ainakaan nykyisellä oranssin-keltaisella.