Ompelin mummuni virkkaamasta ja kirjailemasta lakanasta meille keittiöön verhon. Sen verran lakana oli jo kulunut aikojen saatossa, että lakanakäyttöön tätä ei voinut enää ottaa, joten hyvällä omalla tunnolla hurruuttelin siitä verhon.
Edesmennyt mummu oli minulle tosi rakas ja hän liittyy myös kotimme historiaan.
Hän on asunut aiemmin Koivulan aitan vintissä vuokralla. Siitäkin syystä haluan, että hänen jälkeensä jättämiä asioita on täällä esillä.
On se muuten ollut hurjaa hommaa ennen vanhaan tuo käsitöiden tekeminen. Ja ylipäänsä kaikki käsillä tekeminen. Toista se on nykyisin, kun kaikki aika menee surffaillessa netissä ja tv:n ääressä. Ehkä se työelämäkin oli ennen vanhaan erilaista. Yksinkertaisempaa.
Muistetaanpas ottaa iisisti!
ihana verho! :) ja oikein herttaisena muistan minäkin mummusi! :) jos ei muistella sitä yhtä ruualla leikkimisen jälkipuintia ala-asteelta :D
VastaaPoistaKiitos. Minä en muista ollenkaan mitään jälkipuintia. Mummu ollu vissiin pahana :)
PoistaVoi kuinka hieno verho, mahtava idea!!!
VastaaPoistaKiitos. Onneks meillä sattuu olemaan tosi pienet ikkunat niin oli tuokin justiin sopiva...
Poista