tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulurauhaa...

Remontista. Ihan ei kaikki oo valmista, mutta sinnepäin. Tässä joulupäivän tunnelmia.


Pihamaan rauhaa..



kylmästä eteisestä. Ikkunat jäässä!


pala kettiötä.

keittiön saareke



Vaalea väri seinissä.


Kuusi. Vähän tuli harva tapaus. Saareke paneloidaan takaa, kun ehditään.

Nautitaanhan joulun rauhasta!


keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Aina ei mee ihan putkeen.

Tää rempan teko on niin... pitkää pinnaa kasvattavaa.

Viime viikolla keittiö oli siis lähes valmiina, pöytäpintoja odoteltiin ja kun soitin keittiömyyjälle kysyäkseni, olisiko pinnat jo tulleet (leveämpi jouduttiin tilaamaan Saksasta) niin myyjä kysyi, että ollaanko ilmoitettu mitat. Oltiin kokoajan siinä uskossa,  että meille soitetaan, koska ne tasot on tulleet ja saadaan ilmoittaa mitat. No, ilmoitettiin sitten mitat ja meille sanottiin, että sahaamisessa menee pari päivää. Parin päivän päästä soi puhelin, sahuri saikulla koko viikon. Aha, no odotellaan ensi viikkoon. Toinen vaihtoehto olis ollu ottaa sellainen metallilista tasojen liitoskohdan väliin, mutta haluttiin sellainen hienokulmajyrsintä, jota pystyi vain yksi henkilö koko paikassa tekemään ja hän oli saikulla. Niinpä. Kyllähän sitä vettä ihan hyvin voi pienellä mittakannulla vessan mini-altaasta ottaa tai hakea suihkusta..

Noh... sitten tilattiin tuossa aiemmin liesitaso, uuni ja jääkaappi-pakastin. Tulivat sovittuna päivänä. Ehdittiin niitä vasta muutaman päivän päästä purkamaan paketeista, ja samalla vanhat koneet vietiin kiertoon velipojalle. Jääkaappi purettiin ekana ja asennettiin paikalleen. Ei ongelmia. Vielä. Sit alettiin ottaa uunia pois paketista, ja yllätys yllätys! Ehjän pakkauksen sisältä löytyi rutattu uuni. Takaosa ihan lintassa. Ja ei muutakun kodinkoneliikkeeseen käymään. Uusi uuni oli tietenkin tilaustuote. No, kai sitä vielä viikko menee mikroruuilla. Liesitaso avattiin vaan paketista ja tsekattiin, että se on  päällisin puolin ehjä, mutta vielä ei olla sitä testattu, kun ei ole ollut niitä pöytätasoja!

 Jääkaappi-pakastimen pakastusosaa ei saanut ensimmäiseen vuorokauteen käyttää ja kun ajattelin alkaa pakastinta täyttämään, niin yllätys yllätys taas, se oli ihan lämmin. Rikki siis. No tietenkään se liike ei enää ollut auki, kun oli viikonloppu. Maanantai-aamuna soitin liikeeseen, että rikki on tämäkin vehje. No, sieltä ohjattiin, että minun pitää soittaa maahantuojan huoltomiehelle ja hänen pitää tulla toteamaan se, että vehje on rikki. Meidän tilanteessa ei oltais saatu uutta vehjettä jouluksi, joten maahantuojan huoltomies kävi korjaamassa pakastimen. Se ei saanut kylmäainetta, moottori ym. oli onneksi kunnossa. Ja ihmeen ripeää toimintaa, kone on nyt korjattu ja tänään on vasta keskiviikko (toivon todella, että se on oikeasti kunnossa).

Eilen sitten saatiin viimein haettua työtasot. Lähdin töihin klo 7.00 ja kotona olin 21.00 kun haeskeltiin pakettiautoa ja tasoja. Sitten kun kannettiin väsyneenä tasot sisään, niin ne oli liian pitkät! Ei oltu otettu huomioon sitä, että laatoitus vähän pienentää seinän mittaa! Se alko olla jo viimenen niitti.

Ehdin jo mielessäni juhlia, kuinka viimein saan laittaa kaappeihin muutakin kuin työkaluja ja saan laskea kahvimukini työtasolle, mutta ei... olo on kun lapsella, joka ei saa karkkia! 

Niin ja eikä siinä vielä kaikki. Viikonloppuna huomattiin, että takka on haljennut sauman kohdalta niin, että leivinuunissa palava tuli loisti saumasta. Muurari on eilen onneksi korjannut sen. 

Ja niin, meidän tupa on kokenut valkopesun viime viikonloppuna. Kiitos anopin, joka ystävällisesti tuli maalaamaan paneelit. Ei sit paneloitukaan uusiksi. Laitetaan kuvia, kun kämppä on kuvauskunnossa!
Toivottavasti luen kuukauden päästä naureskellen tätäkin avautumista :)

Niin ja kiitos vaan ihanille ihmisille, jotka ovat auttaneet meitä tämän kaaoksen keskellä; anoppi on maalaamisen ja tapetoinnin lisäksi tuonut lämmintä ruokaa, ystävä leiponut pipareita ja kakkua, äiti leipää ja pullaa ja isä availlut ovia korjaajille ja hakenut tarveaineita. 

Onneks huomisen jälkeen alkaa loma! 

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Tuleeko meille joulu?

En tiedä, en tosiaankaan tiedä! 

Kämppä on täynnä kamaa ja ihan kuin pommin jäljiltä. Takkaa on lämmitetty, mutta keittiö... se on... kesken.  Samassa rytäkässä purettiin eteisen ikivanhat portaat, jotka eivät vie mihinkään ja levennettiin ja korotettiin eteisen sisääntuloa, että lämpö pääsee vähän laajemmallekin kuin olohuoneeseen. 

Nyt meinaa epätoivo vallata, ehkä johtuu pienestä joulustressistä kun mä en oo voinu tehä mitään jouluvalmisteluja. Mutta keittiöstä tulee just meikäläisen toiveiden mukainen <3  Sit kun se vaan on joskus valmis.

Tässä kaksi kuvaa.. vähän ehkä lohdullisempi tunnelma tuossa alemmassa. 








keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Tervetuloa talvi ja paukkupakkaset!



Siinäpä se sitten on. 
Viimeinkin. 
Huomenna laitetaan luukut. 
Viikonloppuna ekat tulet. 
Sitten vielä pinnoite. 
Mitä mä oon oikein ressannu?


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Tätä se nyt on


Remontti se vaan etenee. Hirveen kiva on, kun oon ollu pari viikkoo tosi tiiviisti työmatkoilla. Viime viikonloppuna pikkuveli tuli käymään ja uurasti sitten koko lauantain meidän keittiön parissa. Keittiössä ja muuallakin talossamme on sähköjohdot vuodelta nakki, joten vaihtoon menee! Keittiöön muutenkin tulee aika paljon muutoksia sähköhommeleissa. Tässä vähän kuvia sähköjohtojen ihmeellisestä maailmasta. 











Viime viikonloppuna oltiin vielä siinä uskossa, että se meidän iso joululahja, eli tilattu keittiö ei ihan vielä oo tulossa. No, maanantainapa soi puhelin. Keittiö olis noudettavissa! Itehän me aateltiin se kasata ja koota. Ja nyt se olis hakua vaille! Naapuri oli ottanut samasta paikasta ja vakuutti, että ei oo ihan mahdoton homma. Se jää nähtäväksi. 


Tästä oli pakko ottaa vielä ikuistuskuva! Tämä keittiömme "helmi" jää nyt historiaan.



Elämä ilman keittiötä...




on haasteellista, mutta ei mahdotonta! 
Eilen illalla maalasin keittiön katon. Ja takkakin näyttää jo aikasta hyvältä. Lisään kuvia, kun löydän kameran täältä sekamelskasta. Tänään olis tarkotus lähteä hakemaan keittiönkaapit kotiin. Samalla pitäis valita keittiöön tapetit ja välitilan laatat. Vaikeita, mutta kivoja valintajuttuja. 

torstai 18. lokakuuta 2012

Näihin kuviin ja tunnelmiin

Täällä on hommat käynnissä. Oikeasti. 


Kaasukammio on palannut Koivulaan

muuraushommat etenee 

tulipesään hommattu tälläinen aalto-arina.
On vissiin jotenkin tehokkaampi. 




Sitten vähän toista projektia. Eilen käytiin hankkimassa itsellemme isohko joululahja. Sitä varten pitää tehdä aikalailla esivalmisteluja. Hommat alkoivat tästä. 


eteisestä keittiöön menevä ovi pitää tukkia. 




 Seinän iki-ihanaa lastulevyä purettiin ja samalla tuli ahaa-elämys tutkailla, mitä katossa olevan lastulevyn alta paljastuu. 



JES!  



Sieltä löytyi samaa vanhan ajan kattopaneelia, jota meillä on eteisessä ja talon "uudessa" päädyssä! Se saa todellakin jäädä! Vähän vaan maalia pintaan.






Lähikuvaa eteisessä olevasta katosta. 

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Vihdoinkin jotain kerrottavaa

Koivulassa  viimeinkin alkanut jotain tapahtumaan. Muurari on tullut, ollut toki vasta yhden päivän, mutta kumminkin. Päätin, että laitan nyt postauksen näistä esivalmistelutöistä. 


Viikko sitten haettiin tiilet, ihanan maalaisromanttisesti, traktorilla kahdestaan paikallisesta rautakaupasta.





Takan mallia ollaan pähkäilty vaikka miten päin. Meillä on ollu toiveena, että se olis kulmamalli, että me saatais se avautumaan koko tupaan eikä vaan jommalle kummalle seinälle. No, kulmamalli tarkoittaa myös sitä, että siitä toisesta seinästä pitää myös tehdä tulenkestävä. Niinpä siihen pitää laittaa tulenkestävä palolevy ja tiilistä seinä. Palotarkastajakin kävi meillä katsomassa ja kertomassa pienestä punaisesta kirjasestaan, mitkä ne viralliset etäisyyden on... 








Tätä näkyä en unohda:

Paneelien, villojen, pahvin ym. alla oli näin kauniit hirsiseinät.
 Mutta ei auta, faktat menee vaan niiden ihanien ideoiden edelle.
 Ei, me ei voida jättää niitä näkyviin. Tulee kylmä! 

Nyyh...


Ensimmäisenä päivänä muurari oli lyhemmän päivän kun ne isännän kanssa teki valmisteluja, kiinnitti palolevyn ja mittasivat ja mallasivat. Ehkä suurin syy puolipäiväiseen työskentelyyn oli kuitenkin se, että minä, eli hallitus, kuten mieheni sanoo, en ollut paikalla sanomassa lopullista takan mallia :). Nyt meille jäi sitten viikonloppu aikaa lyödä malli lukkoon, muurari kun sanoi omat ongelmajuttunsa valmiiksi aiemmin suunnittelemallemme mallille. Lisäksi meidän piti viikonlopun aikana maalata palolevy rappipinnan näköiseksi, kun se on lähes mahdoton maalata pienistä rakosista sitten, kun takka on edessä. Levystä jää näkyviin noin puolen metrin kaistale sivulta ja vähän ylhäältä.




 Ja muurarin toiveesta tehtiin vielä reikä seinään, jotta takka saa varmasti happea. Tuommonen rööri kyllä varpilla takaa, että vetää! 






Kaikkea muutakin on tässä rempparintamalla vähän ehkä edennyt. Kodin sydän on toivottavasti jouluksi ihan uudessa asussa. Siitä enemmän, sitten kun aika on!





torstai 27. syyskuuta 2012

Odottavan aika on pitkä

Koivulassa ei oo tapahtunut mitään remonttirintamalla. Kovasti odotellaan muuraria. Alkaa olla jo sen verran viileät kelitkin, että Porin Matti- lämmönlähde makkarissa lämpeää vähintään kerran päivässä. Sähköllähän ei voi missään tapauksessa lämmittää. Muurari on luvannu vihdoinkin tällä viikolla tulla. Kovin tuntuu kiireisiä olevan nuo ammattimiehet. Ja kait se vaan on aina niin, että aikataulut pettää kaikilla. 





Pian tulee vuosi siitä, kun muutettiin Koivulaan. Ilolla muistelen sitä ensimmäistä aamua omassa kodissa. Olin tullut suoraan yövuorosta muuttohommiin ja tosi myöhään tietysti meni. Ihan ylikierroksilla, mutta seuraavana aamuna oli ihan pakko jo varhain nousta purkamaan tavaroita ja laittamaan kotia. 

Aluksi asuminen oli, miten sen nyt sanoisi, aika jännää. Nimittäin hiirten takia. Niitä oli. Ja PALJON. Illalla kun juotiin kahvia vieraiden kanssa, tiskipöydällä juoksi hiiri. Yöllä, kun kävin juomassa, räpiköi yksi hiiri kissan kynsissä ja toinen loikkasi olkapääni vierestä keittiön kaapin päältä. Jos tiskialtaassa oli vettä, oli siellä taatusti aamulla hiiri hukkuneena. Yök! Laskin joskus parin viikon asumisen jälkeen, että parisen kymmentä hiirtä löytyi kissojen jäljiltä raatoina pitkin taloa.





Ihanaa, että voin nyt todeta sen, että tänä syksynä ei yksikään hiiri ole päässyt sisälle asti! Kyllähän nuo kisuliinit joskus niitä sisälle metsästysreissuiltaan kantaa, mutta pääasia on, että ne hiiret eivät majaile enää täällä.   





Äkkiä se aika vaan mennä huristelee. Välillä on kuitenkin mukava vaan nauttia siitä hetkestä, mikä on käsillä. Mikäs tässä, valmiissa maailmassa!

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Isännän projekti


Se isännän projekti, joista hivenen jo viime postauksessa mainitsin, oli meidän autotallin ovet. Ne kun kaipas pikkasen fiksausta (ai miten niin?). Tallin ovet oli myös tosi kapeet, minä en uskaltanu ees peruuttaa autoa tallista pois. Samalla siis niitä ovia levennettiin. Myös lattiaan isäntä vaihtoi paksummat lankut, ku vanhat oli jo aika hauraat. Kissojen kannalta tää fiksaus oli harmi juttu, enää ne ei mahdu juoksemaan talliin oven rakosista.



Tuli näinkin pienessä rojektissa kuitenkin pieni mokakin tehtyä. Ja minähän siinäkin olin sitten tietysti siinä asialla. Moka tuli maalausvaiheessa. Meillä kun ei sattunut olemaan oikean väristä maalia valmiina ja hetihän piti päästä maalaileen. Soitin iskälle ja kysyin olisko sillä jotain ruskeaa maalia. Iskä toi sitten meille punaruskeaa, joka ei sopinut perinteisellä punamultamaalilla maalattuun talliin. Ja minä fiksuna keksin, että kun sotketaan oikeassa suhteessa punaruskeaa ja valkoista niin tulee vaalean ruskeeta... tai sitten POSSUNPUNAISTA


hupsista... onneksi kuva valehtelee, livenä oli aika härskit! 




Kiitos vaan minulle, ei mieheni pystynyt katsomaan koko ovia. Ja isäntä kävi sitten heti seuraavana päivänä töiden jälkeen ostamassa oikean väristä maalia. 


Nyt ne ovet näyttää ihan normaaleilta maalaistalon pihapiirin tallin ovilta :) Ja on saman väriset kun kaikki muut muiden piharakennusten ovet. 




Tänään ois ohjelmassa sitten autotallin siivousta niin, että autokin mahtuu sisään. Myös toiseen reunaan pitää tuo koristehommeli tehä.  



Tässä vielä lopuksi ystäväni Marin minulle tekemä syysistutus. Mari teki meille viime vuonna syysistutuksen tuparilahjaksi ja tykkäsin siitä kovasti. Sanoinkin vitsillä Marille, että minulla on paineita tehä yhtä hieno istutus tänä syksynä. Eilen Mari sitten pörähti paikalle kukkien kanssa ja teki mulle taas samantapaisen istutuksen. 






Kiitos Mari! 


maanantai 10. syyskuuta 2012

Porstuassa

Nyt on neljän päivän vapaan viimeinen päivä ja tänään mä huilaan! Päätin jo viikolla, että jotain pitää saada aikaseksi kun on niin hyvät vapaat. Päätin sitten maalata meidän kylmän kuistin. Kuisti on talomme ainoa sisäänkäynti ja eikös sitä sanota, että eteinen on koko kodin käyntikortti. Siellä oli tummuneet mäntypaneelit, jotka synkisti tätä kesähuonetta jonkun verran. Ja yhdellä seinällä oli aivan uudet, käsittelemättömät paneelit. Ne laitettiin talvella, kun ovi vaihdettiin lämpöoveksi.

mäntyseinää...


Aloittelin varovasti vähän karhentamalla seiniä hiomapaperilla ja hinkkaamalla pihkat pois. Sitten vaan pohjamaalia pintaan. Koivulan isäntä sanoi perjantaina töihin lähtiessään, että ei halua osallistua mun projektiini. Se kun tuntee mut aikasta hyvin ja tietää, että intoa on yleensä paljon enemmän kun taitoa. Joskus on tullut suttakin valmistettua..



Kertaalleen vedettyäni pohjamaalit, oli lopputulos vielä aika kaamea. Kävi kyllä hieman mielessä, että tais mennä pilalle koko kuisti. Varsinkin kun kahdessa kohdassa maalattu valkoinen veti itsensä ihan keltaiseksi. Toisen pohjamaalikerroksen, jonka tein ohennetulla maalilla, jälkeen näytti jo jotakuinkin paremmalta.



Lauantaina sitten rautakauppaan hakemaan pintamaalia. Otin vähän lämpimän valkoisen sävyn, kun kuisti on aina niin tosi kylmä, niin en halunnut siitä kylmän näköistä. Lauantai-iltana vielä näytti aika laikukkaalta pintamaalin maaluun jälkeen, mutta sunnuntai aamulla, kun heräsin päivän valoon katsomaan kuistin uutta "luukkia", oli se mieleinen!






Pitihän sitä heti sitten stailata.



ulko-ovesta katsottuna vasemmalla on vähän tilaa eteiskamppeille.
tämä "kaappi" kätkee sisälleen entiset ullakon portaat ja  keskuspölynimurin säilytysyksikön.





Vanha pesukomuutti vai mikä lie, löytyi aitasta valmiiksi hiottuna. Ovet vaan puuttui ja vetimet laatikoista. Minäpä näytin sille kesällä vähän maalipensseliä ja ovet korvasin verholla. Siihen ylös kuuluu vielä sellainen koristereunus, mutta tykkään pitää tuota enemmän tavallisena pöytäpintana. Kuvissa näkyvä tuolikin on löytö täältä Koivulasta. Oli keltaisena paksun maalikerroksen peittämänä viljalaarissa pikkuaitassa. Pelastusoperaationi ansiosta sekin on nyt paremman näköinen. Mulla on ollut aikalailla näitä maalailurojekteja, kun tykkään niin kovasti tuollaisista vanhoista, oikeaa puuta olevista kalusteista. Ehkäpä teen kalustepostauksen tässä joku kerta.


Pieniä viimeistelyjä kuistimme vielä kaipailee, oven karmien ympärille listat esimerkiksi. Ja myös sisälle näyttävän ikkunan ympäriltä puuttuu listat. Siihen ollaan laittamassa lämpölasi, koska viime talvena jouduttiin laittamaan ikkunan päälle villat ja styroxit, kun vähän meinas huju käydä aina ohi kävellessä. Mutta niitä hommia tehdään sitten kun seinän toinen puoli eli oikea eteinen pääsee remontin alle.


Koivulan isäntä aloitti ihan omat hommat mun maaluuhommien aikana. Tässä pieni esimaku niistä hommista.. kuvia ja postausta ehkä vähän tuonnenpana.