Aitan katto

Viimeisenä helleviikkona isäntä ja talkoolainen tekivät aittaan uuden katon. 

Nyt olis sitten kaikissa piharakennuksessa katto kunnossa. 

Katon lisäksi myös maalattiin aitan julkisivu ja korjattiin rikkinäinen ovi.

 Siitähän tuli kuin uusi.

Ennen...

jälkeen!

 Onneksi ehdittiin.

 Tuli nimittäin iso pysähdys elämälle viime viikolla.

Välillä tulee mietittyä,

 että miksi aina osuu siihen pieneen marginaaliin,

 miksi kaikki ikävä tapahtuu meille? 

Toiset tuntuvat porskuttavan elämän halki kahta kättä heiluttaen

 ja toiset saavat jatkuvasti niskaansa sitä ihteään.

 Valitettavasti me kuulutaan siihen jälkimmäiseen porukkaan. 

No ehkä tästäkin selvitään. 

 Päivä kerrallaan, pienin askelin.

Tämä blogi on kuitenkin iloisten asioiden blogi,

 joten ollaan iloisia niistä asioista joita meillä on.

 Koivula on yksi niistä. 

Kaiteita

Olen tänä kesänä ottanut pieneksi projektiksi maalailla pikkuhiljaa ulkorakennusten
kaiteita. Saunan terassin kaiteet rakennettiin toissavuonna,
joten nyt oli sitten mahdollista maalata nuo kestopuiset kaiteet. 

Nyt saunallamme on yhtenäiset kaiteet, jee. 

Maalailin myös ison aittamme kaiteita.
 Niiden maalaamisessa tuskallisinta oli ehdottomasti vanhan maalin rapsutus.
 On se uusi maalipinta vaan niin jees juttu.

vähän oli jo vanhat maalit aikansa palvelleet

Isännän kanssa aloitettiin yhteinen isompi projekti.
 Liiterin tyhjäys.
Puolisen metriä oli liiterin pohjalla sekalaista roskaista "muhua",
 joka kaivettiin tuollaisen vehkeen avustuksella pois.
Tarkoituksena olis tehdä liiteriin kunnon tuulettuva lattia,
jotta pohjimmaiset puut eivät lahoaisi maan kosteuden vuoksi.
Eniten tässä hommassa ärsytti se,
 että kotimme edellinen omistaja oli pitänyt liiterin lattiaa kaatopaikkana.

Jospa saatais pian taas se kesä takas!

Kesää ja kaikkea

Lomalla ollaan, ei huvita koneella notkua.

Pitää nyt pieni postaus kuitenkin kesän kunniaksi tehdä, vaikka bloggeri ei anna mun lisätä kuvia. Onneksi puhelimessa oleva bloggeri antaa, joten kuvia nyt sieltä.

Ei oo oikein ollu inspiraatioita tehdä mitään raskaita ruumiillisia hommia.
Terassin lattian oon öljynnyt. Siitä tulikin ruskeana ihan kiva... vanha kun oli jo niin kuluneen ja kolhuisen näköinen.

ensimmäisen kerroksen jälkeen, jokatoinen askel öljytty.

lopputulos oli ihan kiva!

Eilen tuli inspis tummentaa ulkosaunan lauteet. Niistäkin tuli ihan kivat, sopii nyt paremmin noihin polttokuvioituihin seiniin.

Tässä vielä muutama kuvanen anopin puutarhasta. 

Ehkä se meidänkin puutarha vielä joskus kukoistaa.

Nautitaanhan kesästä!

Isännän projekti

Se isännän projekti, joista hivenen jo viime postauksessa mainitsin, oli meidän autotallin ovet. Ne kun kaipas pikkasen fiksausta (ai miten niin?). Tallin ovet oli myös tosi kapeet, minä en uskaltanu ees peruuttaa autoa tallista pois. Samalla siis niitä ovia levennettiin. Myös lattiaan isäntä vaihtoi paksummat lankut, ku vanhat oli jo aika hauraat. Kissojen kannalta tää fiksaus oli harmi juttu, enää ne ei mahdu juoksemaan talliin oven rakosista.

Tuli näinkin pienessä rojektissa kuitenkin pieni mokakin tehtyä. Ja minähän siinäkin olin sitten tietysti siinä asialla. Moka tuli maalausvaiheessa. Meillä kun ei sattunut olemaan oikean väristä maalia valmiina ja hetihän piti päästä maalaileen. Soitin iskälle ja kysyin olisko sillä jotain ruskeaa maalia. Iskä toi sitten meille punaruskeaa, joka ei sopinut perinteisellä punamultamaalilla maalattuun talliin. Ja minä fiksuna keksin, että kun sotketaan oikeassa suhteessa punaruskeaa ja valkoista niin tulee vaalean ruskeeta... tai sitten POSSUNPUNAISTA

hupsista... onneksi kuva valehtelee, livenä oli aika härskit! 

Kiitos vaan minulle, ei mieheni pystynyt katsomaan koko ovia. Ja isäntä kävi sitten heti seuraavana päivänä töiden jälkeen ostamassa oikean väristä maalia. 

Nyt ne ovet näyttää ihan normaaleilta maalaistalon pihapiirin tallin ovilta :) Ja on saman väriset kun kaikki muut muiden piharakennusten ovet. 

Tänään ois ohjelmassa sitten autotallin siivousta niin, että autokin mahtuu sisään. Myös toiseen reunaan pitää tuo koristehommeli tehä.  

Tässä vielä lopuksi ystäväni Marin minulle tekemä syysistutus. Mari teki meille viime vuonna syysistutuksen tuparilahjaksi ja tykkäsin siitä kovasti. Sanoinkin vitsillä Marille, että minulla on paineita tehä yhtä hieno istutus tänä syksynä. Eilen Mari sitten pörähti paikalle kukkien kanssa ja teki mulle taas samantapaisen istutuksen. 

Kiitos Mari!