Isännän projekti

Se isännän projekti, joista hivenen jo viime postauksessa mainitsin, oli meidän autotallin ovet. Ne kun kaipas pikkasen fiksausta (ai miten niin?). Tallin ovet oli myös tosi kapeet, minä en uskaltanu ees peruuttaa autoa tallista pois. Samalla siis niitä ovia levennettiin. Myös lattiaan isäntä vaihtoi paksummat lankut, ku vanhat oli jo aika hauraat. Kissojen kannalta tää fiksaus oli harmi juttu, enää ne ei mahdu juoksemaan talliin oven rakosista.

Tuli näinkin pienessä rojektissa kuitenkin pieni mokakin tehtyä. Ja minähän siinäkin olin sitten tietysti siinä asialla. Moka tuli maalausvaiheessa. Meillä kun ei sattunut olemaan oikean väristä maalia valmiina ja hetihän piti päästä maalaileen. Soitin iskälle ja kysyin olisko sillä jotain ruskeaa maalia. Iskä toi sitten meille punaruskeaa, joka ei sopinut perinteisellä punamultamaalilla maalattuun talliin. Ja minä fiksuna keksin, että kun sotketaan oikeassa suhteessa punaruskeaa ja valkoista niin tulee vaalean ruskeeta... tai sitten POSSUNPUNAISTA

hupsista... onneksi kuva valehtelee, livenä oli aika härskit! 

Kiitos vaan minulle, ei mieheni pystynyt katsomaan koko ovia. Ja isäntä kävi sitten heti seuraavana päivänä töiden jälkeen ostamassa oikean väristä maalia. 

Nyt ne ovet näyttää ihan normaaleilta maalaistalon pihapiirin tallin ovilta :) Ja on saman väriset kun kaikki muut muiden piharakennusten ovet. 

Tänään ois ohjelmassa sitten autotallin siivousta niin, että autokin mahtuu sisään. Myös toiseen reunaan pitää tuo koristehommeli tehä.  

Tässä vielä lopuksi ystäväni Marin minulle tekemä syysistutus. Mari teki meille viime vuonna syysistutuksen tuparilahjaksi ja tykkäsin siitä kovasti. Sanoinkin vitsillä Marille, että minulla on paineita tehä yhtä hieno istutus tänä syksynä. Eilen Mari sitten pörähti paikalle kukkien kanssa ja teki mulle taas samantapaisen istutuksen. 

Kiitos Mari!