Vihdoinkin jotain kerrottavaa

Koivulassa  viimeinkin alkanut jotain tapahtumaan. Muurari on tullut, ollut toki vasta yhden päivän, mutta kumminkin. Päätin, että laitan nyt postauksen näistä esivalmistelutöistä. 

Viikko sitten haettiin tiilet, ihanan maalaisromanttisesti, traktorilla kahdestaan paikallisesta rautakaupasta.

Takan mallia ollaan pähkäilty vaikka miten päin. Meillä on ollu toiveena, että se olis kulmamalli, että me saatais se avautumaan koko tupaan eikä vaan jommalle kummalle seinälle. No, kulmamalli tarkoittaa myös sitä, että siitä toisesta seinästä pitää myös tehdä tulenkestävä. Niinpä siihen pitää laittaa tulenkestävä palolevy ja tiilistä seinä. Palotarkastajakin kävi meillä katsomassa ja kertomassa pienestä punaisesta kirjasestaan, mitkä ne viralliset etäisyyden on... 

Tätä näkyä en unohda:

Paneelien, villojen, pahvin ym. alla oli näin kauniit hirsiseinät.

 Mutta ei auta, faktat menee vaan niiden ihanien ideoiden edelle.

 Ei, me ei voida jättää niitä näkyviin. Tulee kylmä! 

Nyyh...

Ensimmäisenä päivänä muurari oli lyhemmän päivän kun ne isännän kanssa teki valmisteluja, kiinnitti palolevyn ja mittasivat ja mallasivat. Ehkä suurin syy puolipäiväiseen työskentelyyn oli kuitenkin se, että minä, eli hallitus, kuten mieheni sanoo, en ollut paikalla sanomassa lopullista takan mallia :). Nyt meille jäi sitten viikonloppu aikaa lyödä malli lukkoon, muurari kun sanoi omat ongelmajuttunsa valmiiksi aiemmin suunnittelemallemme mallille. Lisäksi meidän piti viikonlopun aikana maalata palolevy rappipinnan näköiseksi, kun se on lähes mahdoton maalata pienistä rakosista sitten, kun takka on edessä. Levystä jää näkyviin noin puolen metrin kaistale sivulta ja vähän ylhäältä.

 Ja muurarin toiveesta tehtiin vielä reikä seinään, jotta takka saa varmasti happea. Tuommonen rööri kyllä varpilla takaa, että vetää! 

Kaikkea muutakin on tässä rempparintamalla vähän ehkä edennyt. Kodin sydän on toivottavasti jouluksi ihan uudessa asussa. Siitä enemmän, sitten kun aika on!